| Nimi: Sonja |
09.03.2014 20:36 |
Räpyttelin hetkisen silmiäni. Kirkas aurinko paistoi huoneeseen verhojen raosta ja saatoin kuulla ulkoa hevosten hirnahduksia. Tunsin olevani väsynyt vaikka olinkin nukkunut käsittämättömän pitkään. Venyttelin ja nousin lopulta sängystäni. Ajattelin lähteä Navajoon katsomaan Kelmiä joten aloin etsiä ratsastus varusteitani. Otin kypärän ja hanskat mukaan, en uskonut ratsastavani tänään mutta otin ne kuitenkin varulta. Turkoosi huppari, mustat verkkarit ja pipo, päivän asu! Ryntäsin keittiöön ja laitoin itselleni nopeasti muroja sekä kahvia. Luin lehteä samalla kuin kahvi tippui. Jotain lentokone onnettonuudesta, ei kovin kiinostavaa.
Pakkasmittari näytti 5 plus astetta mutta ulkona tuuli. Päätin ottaa kaulahuivin, ratsastuskengät olivat kuivumassa eilisen maaston jäljiltä joten otin tapojeni vastaisesti tennarit. Juoksin jo autolle, tahdoin kipeästi nähdä Kelmin!
Tallilla olin ehkäpä nopeammin kuin normaalisti, pysyin kuitenkin nopeusrajoitusten sisällä! 
Navajon pihalla hevoset olivat tarhoissaan. Kelmin erotti jo kaukaa sillä se hirnui aidan luona. Kävin tallissa moikkaamassa Apea ja menin sitten hakemaan Kelmin sisälle. Orillla oli tuttuun tapaan kiire karsinaansa. Taputin sen kaulaa ja lähdin sitten hakemaan harjoja.
Harjailin pitkään hevosta ja selvitin häntää sekä harjaa. Kelmi oli vähän levoton joten jätin sen karsinaansa rauhoittumaan ja lähdin itse puhdistamaan karsinoita. Loman jälkeen oli taas ihan kiva lapioida lantaa kärryyn, tyhjentää kärry ja taas lapioida lantaa. Sitten puhdistin Kelmin varusteet, eivät ne mitenkään likaiset olleen mutta jotenkin tänään oli sellainen ahkera olo.
Jatkuu... |
|
| Nimi: Ruusu |
19.02.2014 09:42 |
Elmeri seisoo kiltisti käytävällä kun hoidan sitä. "Hieno poika" sanon Elmerille ja taputan sitä. Harjattuani Elmerin mielestäni hyvin kannan sen luokse vanhan satulan ja suitset jotka löysin satulahuoneen nurkasta. "No niin Elmeri, nyt päästään kokeilemaan miten sinut saa satuloitua!" ilmoitan Elmerille kun nostan satulan selkään. Tarkastan että satula on kohdallaan ja että se on ehjä ja laitan sen löysästi kiinni. Kun satula on hyvin laitan suitset. Elmeri yrittää vetäistä päänsä irti mutta tartun siitä kiinni ja saan sujautettua kuolaimet Elmerin suuhun. "Hyvä poika" kehun Elmeriä ja taputan sitä. Laitan remmit kiinni ja olenkin jo valmis lähtöön. Maiskautan Elmerin liikkeelle ja se lähtee innokkaasti eteen päin. "Rauhassa poikaseni" rauhoittelen Elmeriä. Kun Elmeri on rauhassa lähden taluttamaan sitä kentälle. Aina välillä joudun kiskaisemaan hieman kovemmin ohjista ettei pikku-poika pääse menemään lujempaa kuin tahdon. Yhtäkkiä Elmeri pysähtyy ja vetää päänsä ylös. "Elmeri siellä on varmaan vaan orava" sanon levottomalle ruunalle ja lähden eteenpäin. Ruuna kuitenkin jää paikoilleen ja tutkii jotakin. Sitten näen että puun takaa vilahtaa hevonen jolla on pinkki harja ja sarvi otsassa. "Hmm... Mikä tuo oli?" kysyn ihmeissäni Elmeriltä joka lähtee taas liikkeelle. Talutan Elmerin mietteissäni selkään nousemistuolin luokse. "Okei pysyt sitten paikallasi" sanon Elmerille päättäväisesti kun laitan jalan jalustimeen. Ponkaisen ylös ja kohta istunkin jo pikku-ruunan selässä. "Hieno poika" kehun Elmeriä ja alan lyhentämään jalustimia. Lyhennän niitä kaksi reikää ja sitten katson ovatko ne sopivat. "Okei mennään!" sanon Elmerille joka ei muuta tarvitsekaan ja lähtee jo reippaaseen käyntiin. Menemme pitkin ohjin kentällä kunnes päätän ohjata Elmerin maastoon. Maastossa on rauhallista ja ajaudun siihen mystiseen yksisarviseen. "Ehkäpä Takku tai Sonja olivat pukeneet hoitsunsa yksisarvisasuun ja se on päässyt karkuun" tuumin yksikseni maastossa. Elmeri oli kuitenkin rauhallinen ja se pärski iloisesti. Keräsin ohjat ja käskin Elmerin raviin. Elmerin ravi oli aika ponimaista tikitystä mutta lopulta totuin siihen ja se oli ihanaa! Kun sitten olin ravannut vähän aikaa hiljensin ponikokoisen ruunan käyntiin. Ihan liian pian talli jo näkyikin. Ape oli tallilla juuri viemässä kottikärryjä lantalaan kun ilmestyin pihalle. "No Ruusuhan se sieltä tulee" Ape tervehti minua. "Joo kävin Elmerin kanssa maastossa ja siellä oli ihanaa!" vastasin ja hyppäsin pihalla alas. Ape häipyi lantalaan ja minä talutin ruunan talliin. "Oho! Jätinkö riimunnarut roikkumaan keskelle käytävää" kauhistelin ja Takku tuli sanomaan: "Ei se mitään kaikille sattuu virheitä". Käänsin Elmerin käytävällä ja sidoin kiinni. Aukaisin satulavyön ja suitsien remmit. Sitten vedin suitset päästä ja laitoin riimun suitsien tilalle. "Ja satula vielä" selostin Elmerille puuhani. Nostin satulan telineeseen ja otin vielä pehmeän harjan esille. Harjailin Elmeriä kauan kunnes laitoin sen karsinaan. Lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Löysin talikon, kottikärryt ja tiesin missä lantala on. Kuljetin vehkeeni Elmerin karsinaan ja aukaisin oven. "Elmeri väistypäs" käskin Elmeriä joka tuli ovelle. Elmeri väistyi ja sain alkaa putsata karsinaa. Elmerillä oli puhdas karsina joten minun ei tarvinnut paljoa sitä putsata. Kuitenkin putsasin sen huolella. Kun karsina oli puhdas vein kottikärryt Takulle koska hän puhdisti myös karsinaa. Kävelin taas Elmerin karsinalle ja otin riimunnarun. Aukaisin karsinan ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Lähdin taluttamaan Elmeriä ulos. Kavioista kuului ihana ääni kun ne kopisivat tallin käytävää pitkin. Ulkona kyytini oli tullut joten minä en muuta tehnytkään kuin suuntasin laitumelle. Portilla aukaisin portin ja päästin Elmerin riimu päässä tarhaan. Narun jätin portille ja lähdin kotiin.
Loppu - Ruusu |
|
| Nimi: Takku |
15.02.2014 10:11 |
Alkaa
Saavuin tallille bussilla. Lumet olivat sulaneet ja vettä tippui ränneistä. Menin talliin, jossa Omar odotti minua karsinassaan. Hain ponin harjapakin ja vedin oven sivuun. Harjasin sen hyvin, jonka jälkeen puhdistin sen kaviot ja hain sen mustat ponisuitset satulahuoneesta. Puin ne sille ja hain kypäräni. Lähdin ulos, jossa nousin ponin selkään. Lähdin metsään rauhallisessa käynnissä.
Nostin ravin ja kevensin tahdissa. Kuljin polkua pitkin. Nostin laukan eräällä niityllä ja laukkasin sen päätyyn saakka. Palasin käynnissä tallille.
Jatkuu |
|
| Nimi: Takku |
14.02.2014 19:38 |
Jatkuu !
Maneesissa nousin satulaan ja aloin verrytellä käynnissä. Taivuttelin vähän ja vaihdoin suuntaa välillä. Ravasin vähän, jonka jälkeen laukkailin. Olin pyytänyt Apea kasaamaan yhden esteen maneesiin. Siellä olikin keskellä maneesia okseri. Este oli siis tuplaeste ja korkeutta oli jokin 50cm, se oli hyvä korkeus. Laukkasin kohti estettä,v jonka Omar hyppäsi taidokkaasti yli. Tulin toisesta suunnasta uudelleen, jonka jälkeen loppuverkkasin ponin ja vein sen talliin.
Huomasin tuntilistan ohi kävellessäni, että Omarilla alkaisi kohta tunti, jolla harjoiteltiin hoitoasioita.
-Jätä Omar ilman varusteita karsinaan! Ape kehotti ohi kävellessään.
Vein ponin karsinaan ja riisuin sen varusteet. Vein ne paikoilleen, mutta niin, että "ratsastaja" ottaisi tallin varusteet, ei minun.
Lähdin kotiin äitini kyydillä. Loppu! |
Vastaus:
Good good..
Hieman pitempiä olisi kiva lukea, mutta nämä riittää kyllä.
saat taas kerran 50v€ |
|
| Nimi: Takku20 |
13.02.2014 15:08 |
Saavuin pitkästä aikaa taas tallille! Olin ollut pitkään kipeänä ja tautini oli uusiutunut.... Nyt olin viimeinkin vireessä ja juoksin tallille bussipysäkiltä.
Astelin talliin, jossa Ruusu harjasi Elmeriä. Hän suki sitä ja se näyttikin jo todella hienolle!
Menin Omarin karsinalle, jossa poni seisoi tylsistyneenä. Heti minut huomatessaan, orin terhakkaat silmät alkoivat tuikkia ja se näytti iloisesta. Olin ostanut sille kuolaimet, ponisatulan, satulavyön ja ponisuitset. Päätin testata niitä tänään. Hain ponin harjapakin ja menin sen karsinaan harjaamaan sitä. Harjasin ponin hyvin, jonka jälkeen selvitin harjan ja hännän hyvin. Puhdistin vielä kaviot, jonka jälkeen hain varusteet satulahuoneesta. Satulaan olinkin jo kiinnittänyt satulahuovan uuteen satulaani. Laitoin varusteet sille ja hain oman kypäräni. Lähdin maneesiin.
Jatkuu |
|
| Nimi: Sonja |
07.02.2014 23:59 |
Olin käymässä kaupungilla ja vakaasti päättänyt käväistä myös hevostarvike liikkeessä katsomassa Kelmille jotakin. Selasin puhelimellani kaupungin karttaa ja yritin samalla luoda reitti suunnitelmaa. Keskustan kautta matkaan kuluisi 3 kertaa enemmän joten päädyin jäämään bussista hieman aikaisemmin. Käväisin nopeasti Mustissa hakemassa koiran ruokaa ja sitten suuntasin Mestyä kohti. Hevostarvikeliike oli melko syrjässä ja en heti huomannut sitä, liikkeen edessä oli pieni kyltti joka toivotti vierailijat sisään. Astuin liikkeeseen ja pyörin hetken hyllyjen välissä. Löysin pian kivat vihreät harjat sekä riimun ja narun. Myyjä näytti minulle hauskoja raita pinteleitä joihin ihastuin hetkessä. Kauppa pursusi erilaisia hoitotarvikkeita sekä satuloita ja suitsia. Loimien hyllystä valikoin kauniin loimen, jossa oli vähän vihreitä yksityiskohtia. En ollut sataprosenttisen varma Kelmin koosta mutta myyjä sanoi että väärän kokoisen tuotteen saisi käydä vaihtamassa sopivaan. Lastasin saaliini autoon ja lähdin ajamaan kohti kotia.
Kävin välissä tiputtamassa koirien ruuat kotiin sekä vaihtamassa vaatteet ja sitten lähdin Navajolle. Tie oli huonossa kunnossa mutta uudet renkaat pitivät melko hyvin. Sää oli melko hyvä ja aurinkokin oli paistanut aamu aamulla. Pian olinkin tallin pihassa. Nappasin Kelmille menevät tavarat ja lähdin sitten kompuroimaan kohti talli rakennusta. Puhelimeni soi juuri silloin.
.Moi? Kysyin ja ihmettelin kukahan nyt taas soittaa.
-Öh... Moi, Sonja. Ääni kuului vähän huonosti mutta oli tunnistettavissa.
-Niko! Huudahdin ja naurahdin.
-Joo, Siinähän se lukee näytössä! Niko nauroi.
-Eikä muuten lue, multa katosi kaikki numerot kun sain uuden puhelimen! Sanoin.
-Mitä sille vanhalle tapahtui? Niko kysyi vähän huvittuneena, kaikki tiesivät että vanha nokiani oli joutunut kestämään kovia.
-Tuota, älä naura mutta tiputin sen vahingossa pönttöön... Sanoin nolostuneena.
Samassa me molemmat nauroimme niin lujaa että vatsaan koski.
-Oli minulla oli sulle jotain asiaakin! Niko sanoi lopulta.
-Niin? Kysyin uteliaana.
-Mä olen jumissa täällä kaupungilla ja tarviin kyydin, ei mitään kiirettä mutta...
-Jos sinulla ei oo mikään mahdoton kiire niin mie voin tulla kunhan saan tallilla työt tehtyä.
-Okei, oot ihana! Niko sanoi ja sulki puhelimen.
Hymyilin ja työnsin puhelimen taskuun. Vihdoin pääsin jatkamaan matkaani kohti tallia.
Kelmi seisoi karsinassaan korvat hörössä ja katseli tyynesti tallin tapahtumia. Saapastelin karsinan viereen ja puhelin hiljaa hevoselle. Kelmi katsoi minua ihanilla silmillään ja rapsutin sitä vähän korvine takaa.
- Okei, polle, huvittaisiko sinua lyhyt maastolenkki? Kysyin.
Kelmi vaikutti selvästi ymmärtävän täysin että nyt pääsisi ulos riehumaan ja nyökkäsi vähän päätään. Nauroin, eihän hevonen tuollaista voisi ymmärtää, vai voisiko? Mietteliäänä hain Kelmille varusteet ja aloin pukea niitä sille. Kelmi käyttäytyi upeasti ja annoin sille pienen palan omenaa kiitokseksi. Ori höristi korviaan ja nappasi omenan nopeasti. Satulaa en jaksanut laittaa sillä Kelmi oli tasainen ratsastaa enkä ajatellut oikeastaan kauheasti hurjastella.
Talutin innokkaan tuntuisen orin ulos ja nousin sen selkään heinäpaalin päältä. Vaikka Kelmi meinasi lähteä ottamaan vähän sivu askeleita istuin jo tukevasti tai vähemmän tukevasti sen selässä. Lähdimme rauhallisesti eteenpäin, kohti polkua joka kiersi yhden pellon ja kävisi koukkaamassa metsän kautta tallille. Teoriassa tiesin missä reitti menee. Kelmi kulki innoissaan eteenpäin ja nostinkin pian ravin. Kelmin ravi oli melko hyvä mutta ilman satulaa en kehdannut sitä kauaa mennä. Siirsin hevosen takaisin käyntiin. Polku lähti kiemurtelemaan alamäkeen joten olisi parempi edetä käynnissä. Metsä oli kuusikoista ja välillä jouduin väistelemään lumen alas painamia oksia. Polku oli aluksi melko kapea mutta leveni pian ja siinä välissä ravasin vähän. Pian pohja oli jo niin hyvä että ajattelin pienen laukan olevan kohdillaan. Painoin jalkani kevyesti hevosen kylkiin ja annoin hieman ohjaa. Kelmi suorastaan lensi pitkin hankea ja minä sain istua sen selässä. Viileä tuuli pyyhki kasvojani kun laukkasimme pellon reunaa myöten. Hidastin Kelmiä hieman ja lopulta kävelimme. Taputin hevosen kaulaa.
Käveltyämme jonkun matkaa näin jo tallin ja maneesin. Annoin Kelmille jo vähän vapaammat ohjat ja menimme loppu matkan käynnissä. Kerran Kelmi säikähti oravaa joka juoksi puussa suoraan yläpuolellamme, meinasin tipahtaa kun se teki pienen pukin. Pian olimmekin jo tallin pihalla ja laskeuduin Kelmin selästä. Ori vaikutti tyytyväiseltä kierrokseen ja höristeli kamalasti kun lähdin taluttamaan sitä talliin.
Hoidin Kelmiä pitkään ja harjasin sen tosi huolellisesti. Tein lettejä sen harjaan sekä häntään ja sidoin ne kiinni vihreillä pikkuruseteilla. Kelmi näytti ihan sairaan söpöltä. Siivosin vielä karsinoita ja jaoin heinät hevosille, sitten minulla olikin jo kova kiire lähteä pelastamaan Nikoa. Suukotin vielä Kelmin ja lähdin sitten kohti autoa.
// Poista jos tää on ihan outo, kirjoitin tän joskus yöllä joten virheitäkin on varmaan miljoona. |
Vastaus:
Mitääh, eihän tää outo ollut ;D
Tosi hyvä ja seikkailunmielinen tarina, ei minun silmiin kirjotusvirheitä pistänyt kun pari pientä.
Saat 90v€ |
|
| Nimi: Ruusu |
06.02.2014 20:20 |
Olen tallin pihassa. Yhtäkkiä aamulla ollut jännitys on poissa. Minua ei jännitä yhtään uudelle tallille meno! Kävelin reippain askelin tallille. Talli olikin tyhjä.
"Höh! Tulin turhaan talliin!" Mumisin itsekseni ja otin Elmerin riimun.
Ennen kuin lähden hakemaan uutta silmäterääni tutkin paikkoja. Löydän tallilta ainakin: monta karsinaa, satulahuoneen, kentän, maneesin, maastot ja tarhat. Ennen lähtöäni tarhoille kaivan Elmerin tavarat: suitset, satulan ja harjat. Kuljetan ne talliin jossa tapaan Takku nimisen hoitajan. "Hei!" sanon iloisesti ja Takku vastaa yhtä iloisesti "Hei". Hetken katselemme toisiamme mutta kun Takun hoitsu nykäisee riimunnarusta Takun on näytettävä sille kuka määrää. Jätän Takun hoivailemaan poniansa. Suunnistan kohti tarhaa jossa luulen Elmerin oleilevan. Huomaan Elmerin portilla joten sujautan riimun päähän ilman että aukaisen porttia. "Hieno poika" sanon Elmerille joka pysyi kiltisti paikallaan. Aukaisen portin. Elmeri lähtee kävelemään ilman käskyä. "Stop Elmeri" sanon Elmerille ja pysäytän sen. "Ei lähdetä ilman käskyä" sanon ja annan käskyn eteenpäin. Suljen portin meidän perässämme ja huomaan kuinka energinen pikku-Elmeri on! "Oho! Onkos sulla jäänyt kasvu kesken?" kysyn leikkisästi Elmeriltä. Elmeri koittaa kokoajan mennä lujempaa, mutta kun se menee lujaa pysäytän sen teen ympyrän ja jatkan matkaa. Välillä Elmeri hypähtelee sinne tänne ja kerran naru on luiskahtaa kädestäni! Saan kuitenkin Elmerini pideltyä. Huomaan että talutankin Elmerin jo talliin. "Hieno Elmeri" kehun poikaa ja taputan sitä. Päätän hoitaa Elmerin käytävällä. Päästän ruunan vapaaksi karsinaan ja sidon kaksi narua käytävälle. Sitten talutan riimusta Elmerin käytävälle. Harjailen sitä reippain vedoin.
Jatkuu! |
Vastaus:
Hieno alku!
Annan palkan vasta kun tarina on valmis, mutta laitan kaappisi jo nyt. |
|
| Nimi: Takku |
05.02.2014 09:34 |
Olin parantunut melkein kokonaan! Kurkkuni oli vielä kipeä, eikä ääneni ollut kovinkaan ihana, mutta tunsin oloni jo paljon paremmaksi! Kipitin talliin, jossa menin kurkkaamaan ilmoitustaulua, jolla lukisi kaikki tuntilistat ja niinedespäin. Omar menisi maastovaellukselle, joka kestäisi kaksituntia. En löytäny sen nimeä muualta, jotenka hain satulahuoneesta ponin riimun ja riimunnarun. Lähdin tarhalle, jossa poni ulkoili loimi päällään.
-Moikkelis pikkuinen, tervehdin ponia ja avasin portin. Kuljin ponin luo ja puin sille riimun, johonka kiinnitin riimunnarun. Lähdin taluttamaan Omaria sisälle ja suljin portin mennessäni.
Tallissa vein orin karsinaansa harjattavaksi ja varustettavaksi, en menisi taluttajaksi, sillä ryhmä oli kokenut. Ratsastaja oli aika myöhässä ja odottelin häntä ikuisuuden. 16:40 aloin itse harjata ponia ripeästi, ratsastaja oli todellakin myöhässä!
-Moi! Oona huohotti karsinanulkopuoleta.
-Ratsastatko Omarilla? kysyin.
-Juu! Iskä väi ruuhkaan, sori! Oona sanoi.
-Eise mitään, tuu harjaamaan Omaria nytten, niin mä haen sen varusteet, sanoin ja Oona alkoi reippaasti harjata Omaria. Minä taas lähdin hakemaan ponin satulaa ja suitsia satulahuoneesta.
Oona oli kuulemma käynyt tädillään ratsastamassa ja harjoitellut mahdollisimman paljon. Hän vaikutti minun mielestäni taitavammalta kun hän vaihteli harjaa ponin kehossa oikein. Varustimme ponin äkkiä ja Oona lähti sen kanssa ulos muiden perässä.
Hain lantalasta kottikärryt ja talikon. Siivosin ponin karsinan ja siivosin vähän satulahuoneessa Omarin varusteita ja järjestelin ne oikeille paikoilleen. Piakkoin Oona saapuikin Omarin kanssa ja riisuimme ponin. Harjasimme sen ja jätimme sen karsinaansa kun lähdimme molemmat koteihimme. Loppu |
Vastaus:
Hyvä.
saat tästäkin 50v€ |
|
| Nimi: Takku |
04.02.2014 09:13 |
Tulin taas tallille. En mennyt kouluun, sillä olin vieläkin kipeä. Menin talliin, jossa Omar odotteli minua.
Poni hörähti minut huomatessaan. Sen hörähdys oli erittäin söötti. Pikkuruinen poni tuijotti minua iloisilla nappisilmillään minua kun hedin karsinanoven sivuun ja aloin rapsuttaa oria otsasta.
Hain ponin harjat karsinaan ja aloitin harjaamaan sitä todella siistiksi. Tänään olisi ponin vapaapäivä, mutta harjaisin sen hyvin. Ensin pyöritin kumisukaa ponissa, jonka jälkeen harjasin sitä pölyharjalla. Harjasin sen pään pääharjalla ja harjasin ponin jalat kovallaharjalla. Puhdistin sen kaviot kaviokoukulla ja harjasin ne kavioharjalla.
Selvitin ponin harjan ja hännän hyvin. Olin Apelta saanut luvan mennä kävelyttämään ponia maastoon ja myöskin olin saanut luvan leikata vähän sen häntää, sillä se meinasi astella sen päälle. Leikkasin vain hieman häntää perussaksilla. Taputin ponia ja hain sille sen riimun ja riimunnarun. Puin riimun sille ja kiinnitin riimuun narun.
-Moi Takku! Haluatko tulla mun kanssa maastoon? Sonja kysyi karsinan ulkopuolelta pidellen Kelmiä riimunnarun päässä.
-Mieluusti! vastasin ja vedin oven sivuun, jotta mahtuisin Omarin kanssa ulos. Lähdimme ulos, jossa päätimme kumminkin ratsastaa. Molemmilla oli kypärä päässään varmuuden vuoksi ja teimme riimunnaruistamme ohjat.
Nousimme hoitsujemme selkiin ja lähdimme rauhallisesti kävellen maastoon.
Metsässä ravasimme rauhassa eteenpäin. Omar käyttäytyi hyvin ja olin iloinen, että olin saanut luotua jo luottamuksen poniin muutamassa päivässä! Pääsimme suuren pellon laitaan, jossa nostimme laukan ja laukkasimme toiseen päätyyn kilpaa. Kelmi ja Sonja voittivat, se ei ollut kylläkään mikään ihme, sillä Kelmi oli isompi kuin Omar.
Kävelimme loppumatkan tallille, jossa irrotin riimunnarun toisenpään riimusta ja talutin Omarin tarhaan. Riisuin riimun ponilta ja jätin sen ulkoilemaan tarhaansa.
Sisällä hain talikon ja kottikärryt lantalasta. Siivosin Omarin karsinan siistiksi, jonka jälkeen pesin vielä ruoka- ja vesikupin hyvin. Vein tavarat pois ja lakaisin tallikäytävän, kun odotin äitini tuloa. Piakkoin hän saapui ja lähdin kotiin hänen kyydillään. Loppu |
Vastaus:
Hienoa
Kirjoitat oikein hyvin, ja tarinoita on aina kiva lukea! Olet myös todella aktiivinen
saat 50v€ |
|
| Nimi: Sonja |
03.02.2014 18:02 |
Olin juuri kokenut inhottavan maanantai aamun herätyksen, jotenkin olin saanut itseni kammettua ylös ja keittänyt kupin kahvia ensihätään. Sunnuntai ilta oli kulunut Nikon ja Inkan ( Nikon siskon) kanssa pelejä pelatessa, yö uneni olivat siis jääneet vain muutamaan tuntiin. Kävin suihkussa ja tunsin oloni huomattavasti paremmaksi. Olin suunnitellut lähteväni tallille ja nyt kun aivoni alkoivat vähitellen toimia lähdin etsimään vaateita. Nappasin uudet ratsastushousuni ja kiiruhdin keittiöön hörppäämää kahvin loppuun. Kylmä kahvi kaunistaa... Vai mitä?
Valitettavasti onnistuin läikyttämään kahvia sekä sohvalle että niille tosi kalliille housuille. Siinä vaiheessa olin niin kiukkuinen että olisin voinut (joo, joo) räjähtää. Järkyttyneenä kiikutin housut pyykkiin ja vaihdoin toiset tilalle. Olin näppärästi kasannut kypäräni sekä laukkuni jo valmiiksi eteiseen. Otin vain takin sekä aivan ihanan sinisen piponi ja lähdin autolle.
Matka tallille onnistuin tällä kertaa mutkattomasti... no, ei oikeasti. Olin täysin ajatuksissani ja tallille oli enää vain muutama kilsa kun vastaani kopsutteli hevonen. Vieläpä varsin tutun näköinen kaveri. Hidastin ja ajoin auton tien sivuun. Pilkullinen ori seisoi keskellä tietä ja sen päitsistä roikkui marhaminta. Juttelin hevoselle vähän ja ajattelin että se varmaan nyt antaisi kiinni kun kerran oli jo juoksennellut ihan tarpeeksi. Kelmi katsahti minua kun kävelin sen luokse ja sen silmissä häilyi jotakin ilkikurista. Juuri kun olin saamaisillani kiinni narusta ori ravasi 5 metrin päähän. Huokaisin ja kävelin takaisin autolle. Mietittyäni hetkisen tajusin että minullahan oli porkkanoita takapenkillä. Otin pussin ja menin tielle houkuttelemaan hevosta.
-Tule vaan höntti! Anelin hevosta.
Yllättäen hevonen tuntuikin pitävän porkkanoita ihan hyvänä palkkana ja käveli luokseni. Taputin Kelmin kaulaa ja otin napakasti kiinni sen narusta.
-Hym... Miten minusta tuntuu ettei omistajasi tykkää tästä yhtään!Naurahdin.
Talutin hevosen tallille vaikka se sinnikkäästi kokeili päästäisinkö irti jos vähän hyppisi varpaille. Ape olikin pihalla jonkun tytön kanssa ja he näyttivät ilahtuneilta kun astelin pihalle Kelmi vierellä kulkien.
-Onko teiltä kadonnut jotain? Kysyin.
-Jep! Ape naurahti.
-Hevonen,sellainen täplikäs ilkiö. Tyttö sanoi ja hymyili.
Talutin Kelmin karsinaansa ja sain tietää että tyttö (jolla on muuten nimikin) oli hakenut hevosia sisään ja Kelmi oli sitten järjestänyt pientä ohjelmaa. Micu oli hakenut Apen ja he olivat sitten etsineet oria tallin ympäristöstä.
Kelmi rauhoittui karsinassaan ja minä autoin sillä välin Apea siivoamaan karsinoita ja jakamaan heiniä. Kun olin valmis menin harjailemaan Kelmiä. Ori oli nyt melko rauhallinen ja antoi minun rapsutella itseään. Kysyin Apelta voisinko mennä maneesiin Kelmin kanssa ja se kävi kuulemma mainiosti. Etsin varustehuoneesta Kelmin satulan ja suitset sekä suojat ja vein ne karsinan luokse. Ori ei tainnut pitää niiden näkemisestä erityisemmin, mutta varustin sen silti melko nopeaan huomioiden sen että oli maanantai ja olin silloin yleensä vähintään zombie.
Maneesissa nousin Kelmin selkään ja tunsin rentoutuvani täysin. Ori kulki kuin kello ja minun olisi ollut helppo istua sen satulassa oikeastaan tekemättä mitään. Koetin tehdä kaartoja radan poikki ja ympyröitä ravissa. Hyppäsin myös muutaman pienen esteen kokeeksi. Ori teki mitä käskettiin ja hyppäsi esteet ehkäpäjopahiemanliian isoilla loikilla. Minun ei tarvinnut kuin ohjata hieman ja sitten Kelmi oli jo esteellä ja ponnisti heti hyvästä kohtaa.
Tunnin jälkeen talutin Kelmin talliin ja karsinaansa. Laitoin sille ohuen loimen ja vein sitten varusteet paikalleen. Jollain tytöllä oli ongelmia poninsa kanssa ja autoin häntä laittamaan sille suitset. Sitten (kun viimein älysin katsoa kelloa) tajusin että minun pitäisi lähteä jo kotia kohti ja muistin myös että autoni oli jäänyt ojaan. Onnekseni sain sen vielä käyntiin sillä olin lupautunut käymään ystäväni luona jolla oli ihania koiran pentuja. Olin jo sanonut että 3 koiraa oli minulle tarpeeksi kun hän oli kysynyt olisinko kiinnostunut. |
Vastaus:
Great!
Kelmin luonteeseen kyllä todellakin soveltuu se, että se löytyy pian ties mistä ostoskeskuksen liukuportaista..
Muttajoo, kirjotat selkeästi ja kuvailet paljon.
saat 90v€ |
|
| Nimi: Takku |
03.02.2014 13:17 |
Tulin tallille innokkaana. Tänään hyppäisin vähän Omarilla maneesissa.
Menin orin karsinan luo. Poni ei ollut siellä, mutta päätin ensin siivota. Hain kottikärryt ja talikon. Siivosin ponin karsinan ja hain itse asukin tarhasta varustettavaksi omaan karsinaansa.
Harjasin ripeästi, mutta hyvin huolellisesti Omarin ja puhdistin sen kaviot tilsoista. Pakkaneno oli nollassa ja kenttä ja tarhat olivat täynnä märkää lunta. Selvitin vielä orin harjan ja hännän siisteiksi, jonka jälkeen varustin sen huolellisesti. Lähdin maneesiin, jonne Ape oli kasannut pieniä esteitä (30-40cm)
Nousin ponin satulaan ja aloin kävellä herätelläkseni sitä. Tein pysähdyksiä ja vaihtelin suuntaa, sekä ympyröitä ja volttejakin tuli tehtyä vaikka kuinka paljon! Aloitin ravaamaan ja tein käynti-ravi siirtymisiä vähän.
Laukkasin hetken, jonka jälkeen lähdin pikkuruiselle valkopunaiselle okserille. Omar hyppäsi hienosti yli ja katsoin seuraava estettä, joka olikin pysty. Sekin este oli lälly Omarille ja hyppäsin vielä kaksi ristikkoa. Hyppäsin radan toisesta suunnasta uudelleen, jonka jälkeen hidastin ponin raviin. Loppuverkkasin vielä, jonka jälkeen vein hikisen ponin talliin.
Riisuin Omarin ja harjasin sen hyvin. Hain ponille sen ulkoloimen ja talutin sen tarhaan. Vein varusteet paikoilleen ja lähdin kotiin.
Loppu
Nyt tuli pika tarina, kun en kerenny pitempääkään. Enskerralla pidempi |
Vastaus:
Hienoa että kirjotat, vaikka sitten pikaisia
saat 50v€ |
|
| Nimi: Takku |
02.02.2014 14:03 |
Jatkuu
Aloin vähän ravailla. Ori vaikutti vähän jäykältä, muttei ihme, sillä uusi ihminen oli sen selässä. Sekä se oli yksin suuressa maneesissa.
Ravasin uralla ja tein ympyröitä herätelläkseni ponia, joka oli syötävän suloinen!
Laukkasin pitkät sivut, ori taivutti itseään kauniisti ja Sonja ilmestyi huoomaamattani maneesiin Kelmin kanssa.
-Moi! hän tervehti. Hätkähdin ja pysäytin äkkiä Omarin.
-Ai moi..., änkytin.
-Sori jos pelästytin sut, teillä meni tosi hyvin, Sonja kehui minua.
-Kiitos, vaan meen kevyesti tänään, vastasin ja siirryin raviin, josta laukkaan. Jatkoin ratsasteluani ja Sonja ratsasti rauhallisesti Kelmillä. Ori ravasi rennosti ja Sonja hyppäsi pienen pienen ristikon. Maneesissa olikin esterata valmiina ja Sonja hyppäsi pikkuruisia esteitä rauhallisesti.
Kelmi hyppäsi hyvin!
Loppuverryttelin vielä Omarin, jonka jälkeen talutin sen talliin.
Riisuin ponin ja vein sen varusteet satulahuoneeseen. Harjasin hetken oria, jonka jälkeen taputin sitä ja jätin jo siivottuun karsinaan. Ape oli siivonnut sen puolestani, mikä olikin erittäin jaloa mielestäni.
Pieni poni jäi seisomaan karsinaansa kun minä taas lähdin kotiin.
Loppu |
Vastaus:
Hyvä tarina, on tosi kiva lukea kun käytätte toisianne tarinoissa!
Jos voisit koittaa kirjoittaa tarinoita vähän isommissa pätkissä, niin ei tulisi kauhesti spämmejä niin olisi helpompi keskittyä tarinaan, mutta en nyt rupea sakottamaan ajanpuutteesta.
Omarin kanssa lähtee starttaamaan hyvin, ja olet selvästi aktiivinen hoitaja, hienoa!
saat 90v€ |
|
| Nimi: Takku |
01.02.2014 12:54 |
Jatkuu
Nostin satulan satulahuovan päälle ja kiinnitin sen satulaan tarroilla.
Kiristin vyötä vähän, niin ettei se kallistuisi kyljille mennessäni kentälle. Laitoin ohjat kaulalle ja Omar avasi suunsa laittaessani kuolaimet sille. Laitoin suitset, jonka jälkeen kävin hakemassa kypäräni ja laitoin vielä käsiini ratsastushanskani. Minulla oli jalassani beiget kokopaikkaiset, joidenkan paikat olivat ruskeat. Paitanani toimi ruskea paita, jonka päällä oli vain vaaleansininen fleecetakkini. Päätin mennä maneesiin, jossa olikin aika lämmintä. Hanskank olivat ruskeat ja kypäräni oli ilmastoitu, se oli väriltään musta.
Maneesissa nousin Omarin satulaan ja aloin kävellä. Olin siellä yksin ja nautin pelkästä käynnistäkin suunnattomasti! Oli pitkä aika, kun viimeksi kävin satulassa.
Jatkuu |
Vastaus:
---> |
|
| Nimi: Sonja |
01.02.2014 10:45 |
Otin keittiön pöydältä avaimet ja totesin että kaikki oli jo pakattu. Kismet (koirani) räksytti vielä ovelta mutta suljettuani sen talo hiljeni. Kipitin autolle ja nousin rattiin. Tarkistin vielä että olin muistanut ottaa kypärän ja starttasin sitten kärryn. Tai ainakin yritin mutta muistin vasta siinä vaiheessa että se oli tosiaan paskana. Huokaisin hiljaa ja koetin rauhassa keksiä miten pääsisin tallille. Mieleeni tuli vain yksi tyyppi jota uskaltaisin häiritä lauantai aamuna. Kaivelin laukustani puhelimen ja näppäilin Nikon numeron.
- Moi, eihän sulla vain olisi autoa...
Niko ajoi pihaan tasan 5 minuutin kuluttua ja nousin autoon kiitollisena. Niko oli vähän unisen oloinen mutta sai minut ajetuksi tallille. Tallin pihassa hyppäsin autosta.
-Kiitos, minä voin korvata tämän sinulle, kävisikö vaikka ratsastustunti? Nauroin.
-Ei kiitos, viime kerta kun olin hevosen selässä sai jäädä viimeiseksi ja ainoaksi. Niko hymyili kuitenkin.
Kävelin talliin ja jätin tavarani varustehuoneeseen. Nappasin talikon ja kärryt, tähän väliin kävisi karsinan siivous. Putsailin karsinaa kun Ape tuli tallille.
-Moi Sonja! Hän tervehti kun kävelijuoksihölkkäsi ohitseni.
-Moi! Sanoin ja lähdin työntämään täysiä kärryjä lantalaan.
Kun tulin takaisin tallille Ape oli taluttanut Elmerin käytävälle. Ruuna seisoi rauhassa paikallaan kun Ape harjaili sitä.
Oletko lähdössä ratsastamaan? Kysyin ja nappasin riimun Kelmin karsinan edestä.
-Juu,oikeastaan maastoon,voisit lähteä mukaan? Ape kysyi.
-Hym... Riippuu siitä osaako Kelmi käyttäytyä maastossa. Naurahdin.
-Joo, et sinä siltä onnistu tippumaan. Ape vastaa.
-Okei, minä vain käyn Kelmin tarhasta ja laitan kuntoon.
Hain Kelmin nopeaan ja varustin sen karsinassa. Kysäisin Apelta voisiko Kelmillä mennä ilman satulaa ja lopulta päädyin jättämään sen pois. Suitset sainkin taas laitettua näppärästi mutta Kelmin suojat olivat hävinneet jonnekin. Otin pintelit ja kieritin ne hevosen jalkoihin.
Odotin vielä kun Ape laittoi Elmerille martingaalia ja sitten lähdimme.
Nousin Kelmin selkään ja kiristin satulavyön. Vivian oli tulossa kentältä Kikan kanssa ja kysyimme myös häntä mukaan. Hän suostui joten lähdimme kolmistaan ratsastamaan tien reunaa myöten.
Kelmi vaikutti pirteältä ja annoin sen kävellä melko reippaasti. Ape ehdotti pientä ravia ja Kelmi meinasi nostaa sen jo ennen kun sai minulta lupaa. Hidastin sitä vähän ja nostin sitten ravin kunnolla. Kikka ja Elmerikin tuntuivat olevan innoissaan maastosta ja ratsastajat joutuivat vähän pidättelemään hevosiaan. Hidastimme hetken kuluttua käyntiin. Matka jatkui rauhalliseen tahtiin ja satoi hieman lunta. Yhdessä kohdassa oli täydellinen kohta lyhyelle laukalle ja Kelmi innostui niin että teki pienen pukin. Ilman satulaa meinasin tipahtaa mutta jäin kuitenkin tyylikkäästi kaulalle. Ape ja Vivian nauroivat hetken ja minä yritin päästä takaisin hieman miellyttävämpään ratsastus asentoon. Juttelimme kaikkea hauskaa ja olimmekin pian taas tallin pihassa. Hyppäsin alas Kelmin selästä halattuani sitä hetken.
Tallissa purin kelmin varusteet ja putsasin sen suitset. Sitten annoin sille ruokaa ja harjasin nopeasti orin jo muutenkin melko puhtaan karvan. Jouduin taas soittamaan Nikolle että hän heittäisi minut kotiin ja onnekseni hänellä oli vähän aikaa käydä tallilla. Esittelin pojalle Kelmin ja hän myönsi että se oli aika hieno ”koniksi”. Keräsin nopeasti tavarani ja sitten kiiruhdimme autolle.
|
Vastaus:
Mukava tarina, ja täytyy myöntää että joskus oikeastaan odotan että tulet kirjoittamaan, (niinkuin tietysti kaikkia hoitajia) koska sinun tarinoita on jotenkin mielenkiintoista lukea
Thih, toivottavasti sun ja Nikon suhde jatkuu vielä lämpimämmissä oloissa ;3
Saat 90v€ |
|
| Nimi: Vivian |
31.01.2014 18:52 |
Oli perjantai ja tulin koulusta kotiin. Olin innoissani, sillä pääsisin ensimmäisen kerran hoitamaan Kikkaa. Söin välipalan ja vaihdoin vaatteeni. Laitoin pitkähihaisen paidan ja mustat kokopaikkaiset ratsastushousut. Hiukseni kiinnitin ponihännälle. Puin vielä viininpunaisen ratsastustoppatakkini, pipon ja hanskat. Kiskoin ratsastuskengät jalkaani. Kerroin äitille olevani valmis ja hän lähti viemään minua tallille. Ajoimme hiekkatietä pitkin ja tiesin, että olemme pian perillä. Äiti jätti minut parkkipaikalle ja kävelin siitä tallin luo. Avasin tallin oven ja astuin sisään. Nenääni tuli ihana hevosten ja tallin tuoksu. Käytävällä seisoi punahiuksinen nainen.
- Hei! Oletko Vivian? hän kysyi.
- Olen, vastasin.
- Kiva. Tervetuloa ratsutalli Navajoon! Minä olen Ape, tallin omistaja, nainen esittäytyi.
- Ok, nyökkäsin ja lähdin kävelemään tallin käytävää pitkin etsien Kikan karsinaa.
Saavuin Kikan karsinan kohdalle. Karsinassa seisoi kaunis palominotamma. Olin päättänyt, etten ratsastaisi sillä vielä heti ensimmäisenä päivänä, kun näen sen. Avasin karsinan oven ja menin sisälle.
- Hei Kikka, sanoin hiljaa.
Annoin sen haistella kättäni. Sitten aloin silittämään sen päätä. Silittelin sitä jonkun aikaa, myös kaulasta. Kikka selvästi piti siitä. Hain Kikan harjapakin, jätin sen karsinan ulkopuolelle ja otin harjan sieltä. Harjasin Kikan joka puolelta hyvin. Se melkein nukkui. Selvitin myös sen harjan ja hännän takuista sekä puhdistin kaviot. Vein harjapakin pois ja otin riimunnarun esille. Kiinnitin sen Kikan päitsiin ja talutin Kikan pois karsinasta. Lähdin taluttamaan sitä maastopolulle. Aurinko paistoi ihanasti ja lumihanget kimalsivat pienessä pakkasessa. Kun olin taluttanut Kikkaa jonkin aikaa, lähdin juoksemaan ja maiskutin. Kikka alkoi ravaamaan. Siirryimme taas käyntiin ja käännyimme menemään tallille päin. Ravasimme vielä pienen matkan ja lopuksi kävelimme. Tulimme taas tallille ja talutin Kikan sen karsinaan. Irrotin riimunnarun ja otin myös päitsetkin pois. Ripustin ne karsinan ovessa olevaan koukkuun. Rapsutin Kikkaa vielä. Soitin äitille karsinan ulkopuolella, että hän voi tulla hakemaan. Menin vielä Kikan karsinaan ja hyvästelin sen.
- Heippa Kikka, nähdään taas pian, sanoin Kikalle ja lähdin pois sen karsinasta. Suljin karsinan oven ja lähdin parkkipaikalle odottamaan äitiä. Hän tulikin melkein heti. Menin auton sisään ja äiti lähti ajamaan kohti kotia.
- Oliko kivaa? äiti kysyi.
- Oli, vastasin ja hymyilin.
Siinä oli mun eka tarina. Sori lyhyydestä ja oho, unohin kappalejaot. Kirjotanko vieraskirjaan mun luonteen ja ulkonäön? |
Vastaus:
Oli ihan hyvä tarina
Tosiaan kappalejaot helpottaa lukemista, mutta muuten sulla on hyvä ''käsiala'' eli tekstiä oli helppo lukea. Kirjota vaan sinne viekkuun niin saan sinulle kaapin tehtyä.
Saat 60v€ |
|
| Nimi: Takku |
31.01.2014 15:56 |
Kiirehdin tallille, oli perjantai ja tänään oli oiva tallipäivä! Saavuin heti koulusta, bussilla tulin ja kello olikin vasta puolikaksi! Koko iltapäivä ja ilta oli aikaa olla Omarin kanssa, jolla tänään aijoin vähän ratsastella. Olin ostanut pojulle satulahuovan, harjasetin ja harjapakin. Olin tyytyväinen niihin ja äitini oli vienyt ne tänäaamuna tallille minua ja Omaria odottamaan.
Menin talliin, jossa Sonja harjasi Kelmiä. Kävelin heidän ohitseen kohti viimeistä karsinaa, jossa Omar asusteli.
Poni seisoi karsinassaan rauhallisesti. Se hörähti pienesti vetäessäni oven sivuun, en tiennyt, oliko se tunnistanut minut vaiko iloinnut seurasta...
Käytävälle äitini oli jättänyt turkoosin huovan ja harjapakin harjoineen. Hain harjapakin karsinaan ja avasin sen.
Pakki sisälsi vaaleansinisiä harjoja. Ne olivat hienoja mielestäni! Olin päättänyt painottua siniseen väriin ja mieluiten turkoosiin ja vaaleansiniseen. Otin pehmeän pölyharjan, jolla aloin sukia rauhallisesti Omaria.
Poni nautti siitä ja yritti rapsuttaa jalkaani. Olin erittäin lyhyt ja pieni, painoa oli vain 26kg ja ikää 10. Omar oli kiltti ja mielestäni unelmien poni! En olisi koskaan uskonut oreista tälläistä, mutta nyt uskoin!
Harjasin pääharjalla Omarin pään, jonka jälkeen puhdistin sen kaviot ja selvitin harjan ja hännän hyvin.
Vein harjapakkini satulahuoneeseen Omarin tavaroiden luo. Otin mustat aachensuitset ja mustan yleissatulan, joita Omar käytti.
Nostin turkoosin yleissatulahuovan Omarin selkään ja laitoin sen hyvin ponille.
Jatkuu |
Vastaus:
Good
--> |
|
| Nimi: Sonja |
30.01.2014 16:31 |
Oli hivenen viileämpää kuin mitä olin odottanut ja kaduin syvästi etten ollutkaan ottanut paksumpaa takkiani. Kiedoin huivin tiukemmin kaulaani ja lähdin sitten taapertamaan kohti tallia. Olin tullut kaverini Nikon kyydillä, sillä hän oli menossa samaan suuntaan ja autoni oli (taas) rikki. Kelmi seisoskeli tarhassaan mutta suuntasin ensin tallille.
Etsin talikon ja aloin siivoamaan karsinaa. Muutama muukin hoitaja oli tullut talliin ja he juttelivat yhden ponin karsinan luona. Tervehdin heitä ja jatkoin sitten hommiani. Kun olin siivonnut muutaman karsinan kävin tarkistamassa tuntilistoja. Vilkaisin kelloani, 15.20, Kelmillä olisi kohta tunti. Nappasin riimun ja narun ja lähdin etsimään oria.
Kelmi ravaili tarhassa ja hörähteli jollekin toiselle hevoselle. Yritin kutsua sitä luokseni mutta hevonen ei pahemmin välittänyt joten lähestyin sitä rauhallisesti. Kelmi asteli ensin muutaman askeleen poispäin mutta pysähtyi lopulta ja antoi ottaa itsensä kiinni. Kelmi veti narusta ja yritti sitkeästi tallata varpaitani mutta sain sen lopulta kunnialla sisälle ja karsinaan. Hain harjat ja aloin harjata oria rauhallisesti mutta varmasti. Harjasin sen erityisen puhtaaksi ja hain varusteet valmiiksi karsinan eteen. Ape tuli tarkistamaan tunnille lähtijät ja käski laittaa Kelmille varusteet sillä ratsastaja oli ilmeisesti myöhässä.
Nappasin satulan ja huovan ja aloin sovittaa niitä Kelmin päälle, hevonen kuopi jalallaan maata ja yritin käskeä sitä lopettamaan. Livautin kuolaimet kelmin suuhun ja sitten olivat jäljellä enää suojat. Laitoin ne ensin taakse ja sitten eteen, Kelmi olikin ihan hyvin aloillaan. Ratsastaja saapui juuri kun olin saanut suojat laitettua. Hän mutisi jotain samalla kun otti ohjat käsiinsä. Hän näytti arvioivan hetken ratsuaan ja kun ori vaihtoi painoaan jalalta toiselle hän kiskaisi sitä lujaa suitsista. Lähdin paikalta harmistuneena, täti vaikutti hieman turhan kova kätiseltä. Menin varustehuoneeseen ja aloin puhdistaa satuloita ja suitsia. Puhdistin nopeasti muutaman varusteet joissa oli pölyä tai kuraa ja menin sitten seuraamaan tuntia maneesille.
Kelmi meni loistavasti mutta ryhmässä oli myös muutama ratsukko joilla ei mennyt läheskään yhtä hyvin. Joku tyttö jolla oli musta tukka ja silmälasit meinasi kokoajan tipahtaa pirteän oloisen poninsa selästä. Poni heitti valtaisan pukin ja tyttö lensi ponin kaulalle, hän sai poninsa hallintaan ja tunnin pitäjä antoi heidän lähteä maneesista. Päätin lähteä auttamaan tyttöä, kiipesin katsomosta ja lähdin ponin ja tytön perään.
Tuo näytti aika hurjalta! Sanoin.
Joo, hurjaa se olikin, mutta tällainen Sun on yleensä. Tyttö vastasi.
Tarvitsetko apua? Olen Sonja. Kysyin ja esittelin itseni.
Okei, tällä kertaa voisin tarvita, on vähän kiire oikeastaan,olen muuten Linda. Tyttö naurahti.
Okei, minä voin ottaa satulan ja suitset, jos käy?
Selvä, minä harjaan tämän nopeasti ja sitten pitääkin lähteä, kyyti odottaa.
Kun Linda lähti muut tunnilla olleet tulivat talliin, myös Kelmin ratsastaja, joka vain talutti hevosen karsinaan ja sanoi minulle:
Minä olen kiireinen joten sinulla lienee aikaa purkaa tuo. Hän sanoi ja ositti Kelmiä.
Nyökkäsin vähän ja aloin riisua orin varusteita pois. Rapsuttelin sitä vähän ja vein sitten varusteet pois. Kun palasin menin taas orin karsinaan ja aloitin sen häntään lettiä. Tällä kertaa onnistuin luomaan jonkun laisen virityksen. Taputin hevosen kaulaa ja sitten tajusin että Niko oli jo varmaan pihalla odottamassa minua ja lähdin pois tallilta.
-Sori,olen hitura. Naurahdin kun istuin auton takapenkille.
-Ei haittaa mitään. Niko sanoi ja lähti -niinkuinainakunonolevinaankiire- vauhdilla. |
Vastaus:
Great
En nyt pahemmin arvostele, mutta hienoa kirjoitusta ja muutenkin helppolukuista. Käytät selkeästi mielikuvitusta! ++
saat 70v€ |
|
| Nimi: Sonja |
29.01.2014 21:33 |
Hevonen vaikutti innokkaalta joten päätin varuiksi taluttaa sitä muutaman kierroksen ennen selkään nousemista. Totesin kuitenkin pian että olisi minun varpailleni turvallisempaa nousta selkään. Kelmi katsoi minua hassusti kun punnersin itseni sen selkään. Otin aluksi jalkani jalustimista ja menin muutaman kierroksen rauhallista käyntiä ennen kun otin ohjat kunnolla käsiini.
Aluksi minulla kesti hetki totutella orin askeleisiin mutta kun olin päässyt kärryille niin yhteistyö alkoi pelata. Kelmi liikkui reippaasti eteen ja kuunteli hyvin apuja. Ratsastin muutaman voltin ja tein pysähdyksiä ennen kuin siirryin raviin. Ravi oli pehmeää ja siinä oli helppo istua mutta kevensin kuitenkin. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä ja tein sen jälkeen muutaman laukan noston. Lopettelin melko pian ja aloitin käyntejä. Kelmillä olisi varmaan ollut vielä energiaa mutta päätin kuitenkin että ensimmäisellä kerralla voisi mennä vähän kevyemmin.
Tallissa Ape kysyi kuinka meni ja vastasin totuuden mukaisesti että hyvin. Purin Kelmiltä varusteet ja se vähän luimisteli. Harjailin sitä kuitenkin vielä vaikka ori astelikin tympääntyneen oloisesti paikallaan. Yritin myös lettiä harjaan mutta hevosta ei olisi voinut moinen vähempää kiinnostaa joten luovuin aikeistani. Purin surkean letin tyngän ja taputin hevosta kaulalle.
- Ei sitten. Hymyilin ja rapsuttelin hevosen korvan taustaa.
Laitoin Kelmin hetkeksi käytävälle ja putsasin karsinan. Ori katseli vähän epäilevästi kun kärräsin lantaa karsinasta. Sitten suuntasin varuste huoneeseen ja putsasin suitset sekä satulan. Niissä ei mennyt kauan. Katsahdin myös harjoja mutta ajattelin että ne saisivat odottaa jotain toista kertaa. Kävin vielä antamassa Kelmille pätkän porkkanaa (joka näyttikin maistuvan oikein hyvin) ja lähdin sitten autolle päin.
//Tässä tämä jatko tuohon, tuli vähän lyhyesti ja tylsästi mutta yritän saada jotain jännempää aikaan. |
Vastaus:
Tosi hyvä ja selkeä tarina Tarinan ekassa osassa puuttui vuorosanaviivat, pieniä virheitä mutta ei ne haittaa. Kelmi ja sinä sovitte mainioksi pariksi
Saat 80v€ koska rahat on hieman vähissä :/ |
|
Jatkamaan tulin
Astuin talliin. Ape oli lakaisemassa käytävää.
"Tuota, olisiko mahdollista että voisin tänään ratsastaa Celinellä maneesissa", kysyin naiselta.
"Tottakai, jos siellä on porukkaa niin mene toiseen päätyyn. Mutta uskon että se on tyhjillään kun tänään ei ole tuntejakaan", Ape vastasi.
"Okei, hyvä, kiitos!" sanoin naurahtaen ja jatkoin matkaani satulahuoneeseen. Etsin katseellani Celinen varusteita, pian löysinkin oikeat varusteet. Nappasin satulan ja suitset. Menin takaisin tallikäytävään, ja siitä Celinen karsinaan. Jätin varusteet hetkeksi käytävälle. Avasin karsinan oven ja menin sisään. Tervehdin Celineä silittämällä hieman kaulaa. Kiinnitin Celinen. Nostin varusteet pois käytävältä, ja laitoin satulan Celinen selkään. Celine alkoi hieman kuopimaan, mutta pyysin napakasti sitä lopettamaan. Sitten laitoin suitset sen päähän. Irroitin Celinen ja talutin sen pois karsinasta.
Kun olin maneesissa, nousin tamman selkään. Maneesi oli tyhjillään. Aloin kiertää maneesia käynnissä. Tein muutaman voltin. Kun olin mennyt jo muutaman kierroksen käyntiä, nostin ravin. Mietin hetken rytmiä, mutta pian löysin oikean. Aloin keventämään. Totuttelin vielä hieman rytmiin. Tein päädyssä pääty-ympyrän, ja jatkoin kierroksen ravissa. Vaihdoin kokorataleikkaan kautta suunnan. Lopetin kevennyksen ja sen jälkeen hidastin takaisin käyntiin. Celine oli todella kuuliainen! Tein vielä muutamia pysähdys- ja peruutusharjoituksia. Minulla sujui Celinen kanssa ihan hyvin! Mietin vain, saisinkohan jo laukata Celinellä vaikka tämä olisi eka ratsastuskertani tuolla tammalla. Jatkoin parin kierroksen ajan käyntiä, ja sitten vaihdoin suunnan. Menin kierroksen käyntiä ja nostin taas raviin. Nyt sain nopeammin oikean kevennysrytmin. Tein ravissa muutaman voltin. Ravasin vielä yhden pitkän sivun ja sitten nostin laukan. Laukka keinui mukavasti. Laukkasin vielä pari kierrosta kunnes hiljensin raviin, ja siitä käyntiin. Menin muutaman kierroksen käyntiä, ja sitten lopetin ratsastuksen. Laskeuduin selästä ja talutin tamman takaisin talliin.
Jatkuu varmaan huomenna, tuli kiire :s |
Vastaus:
Ok, annan sulle tässä ''välipalkan''
20v€ |
|
| Nimi: Sonja |
29.01.2014 19:11 |
Lattialle oli levitelty vaateita ja ratsastus varusteita. Heitin puhelimeni sängylle ja potkaisin oven vieressä lojuvaa vaate kasaa. Kaiken ongelmallisen oli tapana kerääntyä samalle päivälle ja juuri nyt, kun olin lähdössä katsomaan yhtä hevosta ratsastuskoululle – navajoko sen talin nimi oli?- tuntui kaikki menevän päin puuta. Olin kadottanut ratsastushousuni jonnekin ja Maisa (joka oli siskoni) lähetteli minulle 5 minuutin välein viestejä joissa hän ruikutti sitä ja tätä, ja tänään minulta ei herunut hänelle ymmärrystä. Lopulta luovutin ja nappasin farkut jalkaani. Juoksin eteiseen ja tungin laukkuuni kaiken maailman roinaa lähes sattuman varaisesti.
Juoksin autolleni, olin jo valmiiksi myöhässä ja matkaan kuluisi vielä 15 minuuttia. Toivoin ettei Apella olisi kamala kiire sillä olisi mukavaa jos joku vaivautuisi vähän näyttämään paikkoja. En ehtinyt juurikaan jännittämään muuta kun liukasta tietä. Auton navi sekoili joten minulla kesti hetki päästä perille. Tallin pihassa sain helposti autoni parkkiin ja siitä suuntasinkin sitten vaistomaisesti tallille. En nähnyt ketään jolta kysyä missä tallin omistaja tai tuleva hoitohevoseni olisi joten näin parhaaksi vain pyöriä tallissa ja lueskella nimiä karsinoitten ovista. Lopulta tallille tuli tyttö joka talutti kimoa ponia karsinaan. Odotin että tyttö sai ponin kiinni ja esittelin sitten itseni:
Hei, olen Sonja. Sanoin vähän tönkösti.
Moi, olen Takku, hoidan tuota ponia tuolla. Takku vastasi.
Osaatko kertoa minulle missähän Ape on? Kysyin.
Veikkaan että tulee tähän kohta, on maneesilla nytten.
Okei, kiitti! Sanoin ja naurahdin vähän.
Menin rapsuttelemaan yhtä ponia vaikka se ei tainnut ihmeemmin sellaisesta perustaakkaan. Hymähdin ja nappasin laukustani keksin. Mutustin sitä ja katselin vähän ympärilleni. Talli vaikutti viihtyisältä ja hevoset mutustivat tyytyväisinä heiniään. Nojailin yhteen karsinaan kunnes Ape saapui talliin. Hänellä oli punainen tukka josta hänet oikeastaan tunnistin.
- Hei, olet varmaan Sonja? Hän kysyi reippaasti ja laski loimen yhteen karsinan oveen.
- Kyllä, tulin katsomaan sitä Kelmiä. Sanoin hieman hermostuneena.
- Juu, tule, mennään katsomaan sitä. Ape sanoi ja suuntasi ulos tallista, tarhoille.
Perimmäisessä tarhassa seisoin pilkullinen appaloosa ori. Se oli tosi kaunis ja menin ihan tarha viereen katsomaa sitä. Ori kuopaisi maata ja tuli portille kuin odottelemaan että pääsisi sisälle. Ape livahti tarhaa ja laittoi sen päitsiin narun.
- Ota sinä tämä, minä käy tuon naapurin tuosta, odota ihan vähän.
Otin Kelmin ja lähdin taluttamaa sitä talliin. Hevonen pyrki koko ajan edelleni joten jouduin vähän jarruttelemaan. Lopulta sain sen karsinaan jossa se hyökkäsi suoraa heinien kimppuun. Kiskoin molemmilla käsilläni hevosen päätä ylös jotta saisi narun irti.
Senkin höpsö! Nauroin ja napsautin papukaija lukon auki.
Apekin sai hevosensa karsinaan ja tuli sitten minun ja Kelmin luokse.
Voisitkin harjata sen ja laittaa varusteet niskaan. Hän tuumasi ja neuvoi mistä varusteet löytäisi.
Minulta ei mennyt kovin montaa hetkeä kun Kelmi seisoi karsinassaan varusteet niskassa. Ainut joka oli hieman ollut hankala oli satula josta Api oli jo varoittanut.
-Okei, laita kypärä päähän ja mene kentälle, siellä ei pitäisi olla ketään nytten.
-Hetkinen, minäkö ratsastan? Kysyin vähän kummastuneena, olin kuvitellut että me vain katselisimme paikkoja.
-Juu, onko sulla kypärää? Tuosta saat! Api naurahti ja antoi mustan kypärä minulle.
-Mu- Mu- Mutta... Änkytin mutta Api oli jo painellut jonnekkin.
Talutin ori kentälle ja huokaisin syvään. Hevonen vaikutti innokkaalta...
JATKUU (Sori, en kerkee tarkistamaan virheitä!) |
Vastaus:
Hyvä aloitus..---> |
|
| Nimi: Takku |
29.01.2014 14:53 |
Jatkuu
Kentällä Oona ja minä pysäytimme Omarin kaartoon muiden jatkoksi. Laitoin ohjat kaulalle ja kiristin vyötä.
Vedin jalustimet alas.
-Laita jalkasi jalustimeen niin autan sinut satulaan, sanoin Oonalle, joka kurkotti varpaansa jalustimeen.
Nostin häntä vähäsen ja Oona ponnisti hyvin satulaan. Hän joutui ottamaan jalkansa pois jalustimesta, sillä ne olivat tolkuttoman pitkät! Laitoin ne sopiviksi ja Oona otti ohjat roikkumasta. Tartuin riimunnaruun ja lähdin taluttamaan ponia uransisäpuolella. Tämä olisi alkeiskurssi, ei talutistunti jotenka se kestäisi tunnin.
Käveltyämme jonkinaikaa Ape huusi kentänkeskeltä.
-Siirrytään raviin ja keventäkää, sen te osaatte loistavasti! Ape kailotti kentän keskeltä ja ratsut siirtyivät raviin.
Huomasin muiden hakevan tahtia, niinkuin Oonankin. Hetikun hän sai tahdista kiinni, hän suoriutui loistavasti.
-Hyvin menee! Vaihdetaan suuntaa! Ape huusi ja hidastimme ratsut käyntiin. Kiinnitin riimunnarun toiselle puolelle ja teimme suunnanvaihdon. Jatkoimme ravia, nyt minä ja Oona olimme ensimmäisiä jonossa!
-Leikitäänpä seuraajohtajaa, kun näin loistavasti ratsastatte! Ape kehui hymyillen.
Ensin oli Oonan vuoro. Hän ensimmäisenä käski kaikkia halaamaan ponien kauloja, sitten panemaan silmät kiinni ja suoristaa kädet sivuille. Sitten hän vielä pysähtyi ja teki maailmanympärysmatkan, jonka muutkin tekivät.
Kolme muuta tekivät aikasamat asiat, sillä he eivät vielä olleet opetelleet oikeastaan muuta.
-Hyvä! Nytten antakaa ponien kävellä ja taputtakaa niitä! Ape huusi, sillä tuuli meinasi viedä hänen äänensä muualle.
Hidastin Omarin käyntiin ja Oona taputti sitä. Hän halasi oria ja minäkin taputin sitä kiitokseksi hyvästä tunnista.
Asetuimme pian loppukaartoon ja autoin Oonan alas satulasta.
-Oliko kivaa? kysyin häneltä.
-Ihanaa! Oona iloitsi.
Löysäsin vyötä, laitoin jalustimet ylös ja otin ohjat kaulalta.
-Mun pitää mennä, iskä odottaa mua jo, moikka! Oona huusi ja kiisi valkoiselle autolle.
Talutin orin talliin, jossa vein sen karsinaansa.
-Olit kiltisti, pikkupoju, lepertelin ponille ja riisuin suitset siltä.
Poni hörähti ja rapsutin sitä sen otsasta. Riisuin vielä satulan, jonka jälkeen vein tavarat satulahuoneeseen. Hain orin riimun ja yhden namupalan. Syötin namin sille ja puin riimun vielä. Kiinnitin riimuun narun ja vein sen yhteen tarhoista.
Palasin sisään, jossa siivosin orin karsinan hyvin. Toin sille uuden veden kuppiin ja toin iltaheinää sille, sillä oli sen aika.
Hain vielä Omarin tarhasta ja rapsutin sitä lopuksi.
Lähdin kotiin äitini kyydillä. Loppu |
Vastaus:
Mukavan oloinen ja erilainen tarina. Kirjoituksessa ehkä hieman kompurointia, mutta se ei haittaa. Hoidit ponin hyvin, enkä epäile ettet olisi sille täydellinen hoitaja. Siivosit karsinankin, mikä tuo plussaa.
Saat 70v€ |
|
| Nimi: Takku |
28.01.2014 13:41 |
Alkaa
Saavuin Navajoon äitini kyydillä. Minua jännitti, olin saanut aloittaa hoitamaan ponioria, nimeltään Omar!
Menin punaiseen talliin, jossa 23 hevosenpäätä kurkisti karsinastaan. Kävelin karsinalta karsinalle, kunnes viimeisesyä karsinasta löysinkin Omarin. Ori oli kimo ja erittäin söötti. Olin katsellut ihanvain mielenkiinnolla eritalleja ja löysin Navajon, ja sieltä Omarin! Poni oli Walesinponi ja säkää oli 121cm. Vedin oven sivuun ja mustassa karsinassa pikkuponi alkoi tuijottaa minua nappisilmillään.
-Hei pikkuinen, olen Takku, hoitajasi, tervehdin rauhallisesti oria.
Ori alkoi nuuhkia ojentamaani kättä ja tarjosin sille palan porkkanaa. Sen se keräsi hellästi huulillaan kämmeneltäni ja alkoi iloisena rouskutella sitä.
Aloin rapsuttaa sitä päästä ja varsinkin otsan rapsutus oli srn mielestä taivaallisen ihanaa!
Silitin sen samettista turpaa ja kuulin karsinan ulkopuolelta jotain ääntä. Ihankuin joku tulisi karsinalle...
-Hei, oletkos Takku? nainen kysyi kun käännyin häntä kohti.
-Olen, kerroin ujona.
-Olen Ape, tallinomistaja ja tervetuloa hoitamaan Omaria, nainen sanoi ja hymyili.
-Omar menee muuten puolentunnin päästä talutustunnille, voitkos tulla taluttajaksi tunnille? hän kysyi.
-Toki! sanoin.
-Selväpyy, menemme kentällä ja ponin ratsastaja tulee kohta, voitte yhdessä hoitaa sitä, Ape sanoi lähti karsinalta.
Pian n. 6v tyttö saapui karsinalle suuri kypärä päässään ja kumisaappaat jalassaan. Hän oli lyhyt, ehkäpä 115cm pitkä. Tervehdin häntä ja haimme yhdessä Omarin harjapakin. Tyttö oli nimeltään Oona.
Harjasimme molemmat omilta puoliltamme oria ja autoin Oonaa puhdistamaan Omarin kaviot. Hän harjasi iloisena ponia puhtaaksi ja sen jälkeen haimme orin satulan ja suitset.
Nostin satulan Omarin selkään ja liu'utin sen kohdalleen. Satulahuopa oli hieman rutussa, mutta Oona suoristi sen hienosti ja ojensi satulavyön orin mahanalta. Kiristin vyötä niin, ettei se keikkuisi muttei olisi kovinkaan kireä eikä löysä.
Oona ojensi suitset minulle ja laitoin ohjat Omarin kaulalle. Näytin hänelle, miten suitset laitettiin ja annoin hänen testata sitä. Kiinnitimme turpa- ja leukahihnan sopiviksi ja kävin hakemassa riimunnarun, joka oli Omarin. Se oli punainen ja todella upea! Kiinnitin sen kuolainrenkaaseen ja sitten odotimme käskyä lähteä kentälle.
-Lähdetäänpä kentälle! Ape huusi ja kolme ratsukkoa lähti karsinoista meidän lisäksemme.
Jatkuu |
Vastaus:
Kiva tarinan alku, jatkoa odottelen.. muistathan laittaa ne tiedot, eli ulkonäkö ja luonne, vieraskirjaan. |
|
| Nimi: Micu |
26.01.2014 18:19 |
PIRRRR! "Äh ei vielä.." ajattelin mutta sitten pomppasin ylös. Tänään pääsen tallille hoitamaan Geishaa! Puin päälleni, söin aamupalan ja pakkasin ratsastusvaatteet valmiiksi ja jäin odottamaan äitiäni, joka veisi minut tallille. Puolen tunnin kuluttua hän oli valmis ja lähdimme yhdessä ajamaan tallille. Perillä pomppasin autosta nopeasti ja kävelin reipasta vauhtia tallirakennukselle. Avasin suuret, raskaat ovet ja astuin sisään. Suloinen tuoksu lehahti kasvoilleni. Tätä tuoksua en ollut haistanut sitten sen jälkeen kun olin käynyt viimeksi tallilla, joka lopetti kolme vuotta sitten. Etsin Geishan karsinan ja annoin sen haistaa kättäni.
-Hei Geisha! tervehdin kirjavaa irlannincobtammaa innokkaasti. Geisha nuuskaisi kättäni ja jatkoi sitten aamuheiniensä syömistä. Odotin että se sai syötyä ja astuin sitten sen karsinaan. Laitoin sille riimun päähän ja taputin sitä. Kliksautin riimunnarun kiinni riimuun ja avasin karsinan oven. Geisha asteli reippaasti perässäni, se selvästi tiesi pääsevänsä laitumelle. Talutin sen laitumelle ja avattuani portin käänsin sen itseeni päin ennen kuin päästin sen irti. Sitten kävelin tallille ja nappasin talikon kouraani. Siivosin Geishan karsinan ja katselin kotiinlähtöaikaan asti kun Geisha nautti laitumella elämästä. Sitten äiti jo tulikin ja hoputti minut autoon.
-Voit tulla tiistaina koulun jälkeen uudestaan, hän sanoi ja hymyili. Huokaisin. Kai sitä sitten pitää odottaa kolme päivää.
Sori tuli vähän lyhyt pitää mennä pois koneelta  |
Vastaus:
Se oli ihan hyvä alku
Kirjoita jatkossa vähän pidempiä, niin saat enemmän rahaa, kuitenkin kirjoitat selkeästi, eikä ollut virheitä.
saat 60v€ koska tarina oli lyhkäinen :/
Ja niin unohdin vielä sanoa, että laita ulkonäkö ja luonne vieraskirjaan, niin saan sinulle tallikaapin! |
|
Tulimpa hoitamaan :--)
Nappasin tuoliltani repun, ja laitoin sinne ratsastuskypärän, ja muita tallilla tarvittavia kamppeita. Jei, tänään pääsisin ensimmäistä kertaa ratsastamaan Celinellä! Sulloin nopeasti tavarani reppuun, innostuksen ja kiireen takia. Bussi olisi pysäkillä noin seitsemän minuutin kuluttua! Juoksin äkkiä eteiseen ja nappasin takin, puin sen nopeasti päälle ja suljin vetoketjun. Nappasin repun ja juoksin ulos.
"Voi ei! Tästä taitaakin tulla vain hoitoreissu", sanoin hieman masentuneesti. Pakkasta oli lähes kolmekymmentä astetta. No, ei voi mitään. Ensi kerralla sitten, ajattelin. Aloin ottamaan ratsastustavaroita repustani pois, mutta keskeytin heti. Ai niin! Mikäs se iso rakennus siinä pihassa olikaan? Se oli maneesi! Pystyisin sittenkin ratsastamaan ilman että jäätyisin jääpuikoksi. Sulloin kiireisesti pois ottamani tavarat reppuun ja suljin ulko-oven. Aloin juoksemaan niin nopeasti kuin pääsin.
"Odottakaa!" huusin kovaa ja heiluttelin käsiäni. Bussin ovi oli juuri sulkeutumassa.
"Meneekö tämä Ratsutalli Navajon kautta?" kysyin kuskilta.
"Menee", tuo sanoi.
"Siinä tapauksessa, tulen tähän bussiin", sanoin ja ojensin rahat kuskille.
"Oleppas tyttö ensikerralla sitten vaikka ajoissa!" tuo sanoi muka vitsaillen. Istuin lähimmälle vapaalle paikalle. Pian pääsisin moikkaaman rakasta hoitoheppaani!
Bussi pysähtyi lähimpänä Navajoa olevan pysäkin luonna. Jäin kyydistä pois. Minulla oli muutama sata metri käveltävää, juoksin jonkun aikaa. Pian aloin kuulemaan jo hevosten hirnuntaa. Aloin kävelemään ripeempää kävelytahtia.
Jatkuu.. 8D Täs kesti vähän ku äiti tuli säätää niiden laskujensa kanssa ja kaikkee XD Jatkan varmaan illalla |
Vastaus:
Juups |
|
| Nimi: Osad |
23.01.2014 20:20 |
Jatkuu -
harjattuani Peetan aivan puhtaaksi, haen sen varusteet. Tai pelkästään suitset, koska pidän enemmän siitä, että mennään ilman satulaa. Menen ruunan karsinalle. Avaan riimun soljet ja heitän sen maahan. Hetkeen aikaa lämmittelen kuolaimia, ennen kuin pistän ne ruunan suuhun. Sujautan suitset ruunan suuhun. Peeta tyyliin syö kuolaimiaa kun laitan remmejä kiinni. Otan ohjat pois kaulalta ja lähden kohti pihaa.
Laitan huivin suuni eteen ja hyppään Peetan selkään jakkaralta. Anna ruunalle pohkeita ja kohti maastoja.
Pidän paljon maastoilusta, etenkin maastoesteitä. Jaksan edelleenkin unelmoida pääseväni matkalle Appaloosa Plaisiin. Naurahdan ja taputan Peetaa, joka hörähtää hyvään sävyyn. Rauhassa köpötellään pitkin tietä, kunnes päästään maastopoluille. Hyräilen samalla Pitbullin yhtä biisiä, hyvässä kohtaa nostaan ravin ja ravaan Peetan kanssa pitkin maastotietä. Vuonis ravaa kunnolla korkealle lumihangissa, oikeaa hankiratsastusta. Naurahdan ajatukselle ja annan peetan laukata pitkää suoraa niin lujun kuin jaloistaan pääsee. Vauhdin huuma sai minutkin nauramaan ja Peetakin laukkasi korvat hörössä lumen ruiskuen jalkojen alla, Peetan viikset jäässä ja sieraimista pääsee lämmintä höyryä. Naurahdan ja rupena hidastaan ylämäen tullessa vastaan. Wuah, huohahdan ja taputan hengästynyttä Peetaa, joka laskee päänsä alas puuskuttaen. Taputan ja rupeamme kävelemään kauemmas pitkälle maastoon. Rauhassa mentiin hyvin kevyin tuntumin pitkin maastoja. Lunta satoi hitaasti, mutta hyvin kauniisti maahan tihuttaen, se saa minut hymyilemään. Peetakin ihan rauhassa menee eteenpäin reippaasti. Sekin taitaa pitää maastoilusta. Ajattelin ääneen. Pian talli häämöttää edessä.
Tallin pihalla loikkaan alas ja talutan Peetan lämpimään tallii. Hevoset hörähvät kun avaan oven ja Peeta vastaa niille kimeästi. Tallityttöjä ei näy ja mietin minne he menivät. Taputan ruunaa, otan suitset siltä pois suusta ja päästän karsinaan, karsinan ovi kiinni ja suitsia pesemään.
Satulahuoneessa pesen kuolaimet huolella ja suitset satulasaippualla huolella. Ristitän ne oikein ja pistän ruunan kamojen paikoille. Nappasin mukaani harjapakin ja menin takaisin Peetan luokse.
Karsinassa se epätoivoisesti syö viimeisiä heinän korhia. aloitan harjaamaan sitä huolella kunnolla läpi pyörittäen kumisualla ja sen jälkee pehmeällä harjalla läpi. Harjuttae Peetan siistiksi taputan sitä. Heitän harjat karsinan viereen ja loimitan ruunan ulkoloimeen. Onhan siellä about 15 astetta pakkasta. Nappaan riimuun ja riimuvarren, pistän riimuun ruunan päähän ja talutan sen kohti tarhoja.
Tarhassa ruuna ravaa muiden luokse. Hymyilen ja nappaan ruunasta muutaman kuvan ennen kuin menen putsaamana jälkeni ja lähden kotiin.
- Loppu
|
Vastaus:
Hyvä tarina, pitkä kokonaisuudessaan. Kirjoitustyyli on omaperäinen, hyvällä tavalla (:
Peeta varmasti nautti, hoidit hyvin, ja putsasit suitset.
Saat: 90v€ :---) |
|
|
|